Psalmi 53:5 päivän sanoo: Eivätkö he mitään käsitä, nuo väärintekijät, jotka saavat leipänsä syömällä minun kansaani, eivätkä huuda JUMALAA?
jae53:6 Siinä heidät valtaa kauhu, missä ei kauhistavaa ole silla JUMALA hajottaa niiden luut jotka sinua saartavat. Sinä saatat heidät häpeään sillä JUMALA hylkää heidät
Lisää kuvateksti
KOKURA? VAI NAGASAKI ?
JUMALA ON PELOITTAVAKIN KUN IHMINEN JA SOTA RIEHUVAT VOI MENNEISYYDESTÄ NOUSTA ASIOITA JOISSA JUMALA VAIKUTTAA NIIN ETTÄ , IHMISEN HUONOIHIN RATKAISUIHIN VAIKUTTAA JUMALA NIIN ETTÄ, TOINEN PAIKKA PELASTUU JA TOINEN SAA TUOMION MIKSI?
VAIKKA IHMINEN OLI SIIS SE JOKA PUDOTTI POMMIN EI JUMALA SALLINUT SITÄ TOISEEN KAUPUNKIIN VAAN TOINEN KAUPUNKI SAI POMMIN ! JUMALA MUISTAA ASIOITA SIKSI PYYDÄMME SYNTEJÄ ANTEEKSI JA SAAMME NE . KERRON TAPAUKSEN TÄMÄ ON OLLUT AIKAISEMMIN VUOSIA SITTEN KUULIN RISTIINNAULITSEMISISTA JAPANISSA. KAUPUNKIIN OLI TULLUT KRISTINUSKO JA SIIS JUMALAN KANSAA SIIS !! JOUDUN TURVAUTUMAAN LÄHETYSTYÖNTEKIJÄÄN SUOMESTA
Marttyyrien muistoksi rakennettu museo
Katolinen jesuiitta Francis Xavier saapui Japaniin 1549. Vaikka hän työskenteli täällä vain lyhyen aikaa, kristinusko sai paljon jalansijaa. 40 vuotta myöhemmin kristittyjä kerrotaan olleen noin 180.000. Siihen aikaan Japanin valtaa pitävänä oli Hideyoshi, keisari asui Kioton palatsissa valtaa vailla. Hideyoshi ei voinut hyväksyä sitä että sivistyneet ihmiset kääntyivät kristinuskoon, koska hän pelkäsi näiden voivan vahingoittaa Japanin valtakuntaa. Kristittyjä alettiin vainota.
Oli vuosi 1597 tammikuun 9. päivä.Osakasta alkoi marttyyrien matka kohti Nagasakia. Välillä ihmiset kulkivat jalkaisin, valillä he saivat matkata hevosen selässä.. Nämä henkilöt olivat ulkomaalaisia, jotka saarnasivat kristinuskoa Kiotossa. Siksi hallitsija päätti teloittaa heidät yhdessä niiden japanilaisten kanssa, jotka olivat kääntyneet kristinuskoon.Nämä 26 henkilöä oli tarkoitus teloittaa ristillä Nagasakissa. Tämä tulisi olemaan varoituksena muille.
Helmikuun 5.päivänä 1597 26 marttyyriä uhrasi elämänsä Jeesuksen nimen tähden. Vielä vuosisatojen perästä me voimme kuulla heidän sanomansa. Se on elossa. Kristityt kuolivat Nagasakissa, mutta kirkko ei kuollut. Kristillinen sanoma kulki silloin vanhemmilta lapsille salaisesti, kunnes kirkko jälleen tuli avoimeksi yhteiskunnassa. Nagasakissa kirkko on liittyneenä tähän marttyyrien kukkulaan. Se on uskon esimerkkinä kristityille missä tahansa. Se on ilmaus toivosta, jonka perustana on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.
MUISTOMERKKI NAGASAKI !
NAGASIGISSA NÖYRYYTETTIIN NIITÄ JOTKA OLIVAT JUMALAA NÖYRTYNEET PALVELEMAAN...HE KULKIVAT HÄVÄISTYINÄ KOHTI TELOITUSPAIKKA NAGASAKIA...KAUKAA OSAKASTA...
MUISTOMERKKI PAIKALTA LÖYTYY..... MUTTA KUKA TAJUAA YHTEYDEN SIIHEN ETTÄ, IHMINEN HALUSI TUHOTA KOKURAN IHMISELLÄ OLI ATOMIPOMMI JA AMERIKKA 3 KERTAA YRITTI POMMITTAA KOKURAN ASETEHTAITA ....
ANTOIKO JUMALA VIISAUDEN KOKURAN TEHTAANJOHTAJILLE JA 3:LLE TYÖNTEKIJÄLLE ? VARMASTI ANTOI , JUMALA MUISTI MITEN SEURAAJANSA SEURASIVAT RISTILLE ASTI
JEESUSTA KRISTUSTA NAGASAGIIN. JUMALA SALLI KOKURAN SIJASTA, IHMISEN PAHUUDEN NAGASAKILLE , KOSKA SEN PAHUUDEN SIEMEN OLI KYLVETTY AIEMMIN 6 Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa. 1. Mooseksen kirja. 9:6
( MITÄ SINÄ HALUAT KYLVÄÄ HUONOA VAI HYVÄÄ ? ) JA SAI SITEN TUOMION. VAI VÄITÄTKÖ ETTEI JUMALA NÄE ? PYYTÄKÄÄMME JUMALALTA KAIKKIA SYNTEJÄMME ANTEEKSI ? SILLÄ KUN IHMINEN JÄLLEEN ALKAA SOTIMAAN VOI MENNEISYYDESSÄ OLLA TEKOJA JOTKA VAIKUTTAA JÄLLEEN... VAIN JEESUS KRISTUS VOI AUTTAA...
Japanilaisten terästyöntekijöiden kipeä salaisuus paljastui 69 vuoden jälkeen: näin atomipommi putosi Nagasakiin
Yhdysvallat yritti pudottaa pommin kolmesti Kokuran kaupunkiin, mutta joka kerralla sumu ja savu peittivät pilotin näkyvyyden. Sen takia Yhdysvallat vaihtoi pommituskohteensa Kokurasta Nagasakiin, josta tämä kuva on otettu.
Julkaistu: 29.7.2014 8:50
Yhdysvallat pudotti atomipommin Japanin Nagasakiin tuhoisin seurauksin 9.8.1945. Nyt 69 vuotta myöhemmin japanilainen terästyöntekijä kertoo yllättävän salaisuutensa ja näkemyksensä siitä, miksi USA joutui vaihtamaan alkuperäisen pommituskohteensa Kokuran kaupungista Nagasakin kaupunkiin.
Kokura tunnetaan nykyään nimellä Kitakyushu.
Nagasakin pommituksista ei ole hirveästi kerrottu tarinoita julkisuuteen uhrien kunnioittamisen takia. Kolme japanilaista metallityöntekijää ovat nyt kuitenkin raottaneet salaisuuttaan siitä, miten he peittivät näkyvyyden USA:n pommikoneelta. Metallityöntekijät halusivat suojella omaa Kokuran kaupunkiaan.
USA pudotti ensimmäisen atomipomminsa Hiroshiman kaupunkiin 6.8.1945. Tieto tästä oli kantautunut Kokuran kaupungin työntekijöille. Yawata Steel Worksin (nykyinen Nippon Steel & Sumitomo Metal Corp) työntekijä Satoru Miyashiro arveli, että juuri hänen kaupunkinsa olisi voinut olla seuraava kohde, koska alueella oli tehtaita.
Itse tapahtumapäivänä Miyashiro kuuli radiosta, miten USA:n koneet liikkuivat pohjoissuuntaan päin. Samalla annettiin varoitus ilmaiskuhyökkäyksestä. Miyashiron esimies käski käynnistää tehtaan jätteenpolttouunin, joka sinkosi taivaalle kivihiilitervaa. Taivaalle syntyi savuverho. Paikallinen sää tapahtumapäivänä oli muuten hyvä.
Kivihiiliterva on musta tai tummanruskea raskasliikkeinen ja pahanhajuinen neste, jota syntyy sivutuotteena, kun kivihiiltä kuivatislataan koksin valmistamiseksi.
Kun savupilvi oli syntynyt taivaalle, työntekijät evakuoitiin maanalaiseen holviin. Ja kun he tulivat evakosta, he kuulivat, että Nagasakia oli pommitettu ”uudenlaisella pommilla”, eli atomipommilla.
Yhdysvallat yritti pudottaa pommin kolmesti Kokuran kaupunkiin, mutta joka kerralla sumu ja savu peittivät pilotin näkyvyyden. Sen takia Yhdysvallat vaihtoi pommituskohteensa Kokurasta Nagasakiin. Asiasta kirjoitti japanilainen Mainichi Shimbun –lehti.
Hiroshiman ja Nagasakin atopommituksissa kuoli Japanissa 200 000 siviiliä. Vielä vuosikymmeniä pommitusten jälkeen tuhansia ihmisiä on sairastunut syöpään ja syntynyt vammaisina.
KITAKYUSHU, Fukuoka -- As the 69th anniversary of the Nagasaki atomic bombing approaches, a former mill worker in the present-day city of Kitakyushu, Fukuoka Prefecture, spoke about his untold story on how he burned coal tar to block the view of U.S. aircraft as they were about to drop the A-bomb on the city.
The United States initially set the Fukuoka Prefecture city of Kokura, today's Kitakyushu, as the first target for the atomic bombing on Aug. 9, 1945. However, U.S. aircraft flying over Kokura on that day had to change their target to Nagasaki due to low visibility over the skies of Kokura.
While stories related to the incident have been rarely told in consideration of A-bomb victims in Nagasaki, three former employees of Yawata Steel Works -- present-day Nippon Steel & Sumitomo Metal Corp. -- have recently told the Mainichi Shimbun about the project to create a smoke screen over the sky to protect the city from bombing.
Of the three workers, Oita resident Satoru Miyashiro, 85, who worked at a can factory in the steel mill at around the end of the war said he burned coal tar to lay a smoke screen on Aug. 9, 1945.
Miyashiro was at the office next to the factory on that day when he heard a radio broadcast, saying a few U.S. aircraft were flying northward. As an air-raid siren went off, his supervisor told him to start the incinerator, in which oil drums filled with coal tar were lined up. After confirming black smoke shooting up into the air, Miyashiro evacuated to an underground vault. When he returned to the office after the B-29 bombers had flown away, Miyashiro learned that the city of Nagasaki had been attacked by a "new kind of bomb."
Miyashiro said about two days before the Nagasaki attack Yawata steel workers learned that Hiroshima had been wiped out by the "new bomb" from their colleagues who had come back to Yawata via Hiroshima. He thought the next target would be his city as there were arms factories located in the area.
According to U.S. military documents that have been collected by former professor Yozo Kudo of the National Institute of Technology, Tokuyama College, two U.S. aircraft, one carrying the A-bomb, reached the skies of Kokura at 9:55 a.m. on Aug. 9. They attempted to drop the bomb three times, but pilots could not see the target which was blocked by "fog and smoke." They then decided to switch to a second target, Nagasaki, and dropped the bomb there at 10:58 a.m.
Meanwhile, documents kept by the former Defense Agency say the Imperial Army's western military command headquarters issued preliminary warnings for an air raid on 7:48 a.m. on that day, and two minutes later, it issued an air-raid siren. Miyashiro is believed to have turned the incinerator on at this time.
Two other workers at Yawata mill also saw the incinerator. They told the Mainichi that they saw a pile of oil drums, cut up in half, that had been filled with coal tar. Coal tar is a by-product in steel making, and it produces black smoke when burned.
A meteorological record from an observatory in Shimonoseki, Yamaguchi Prefecture, says that the local weather for Aug. 9, 1945 was fine. The observatory recorded mild fog over the Kokura area, just across the Kanmon Channel.
Records of Kitakyushu city history say that the fog and smoke that prevented the atomic bombing on Kokura had been caused by not only clouds, but also smoke from the Yahata air raid on the morning of Aug. 8, and winds carried smoke toward Kokura. However, there is no evidence to support this theory. There is a record of residents saying the smoke from the Aug. 8 air raid had disappeared by the next day as an evening shower had struck the area.
Nagasaki University professor emeritus Hideo Fujisawa, 80, believes that the black smoke from the burning coal tar, mixed with air-raid smoke and ash as well as steam caused by the rain the day before, could have blocked the U.S. aircraft's view. He said, "It should be noted that Yawata mill workers had been alerted by their own information that Hiroshima had been bombed."
July 26, 2014(Mainichi Japan)
神様はその独り子を賜ったほどに この世を愛してくださった。 それは御子を信じる者が一人も滅びないで 永遠の命を得るためである。 kamisama wa sono hitori no ko wo tamawatta hodo ni kono yo wo aishite kudasatta. sore wa miko wo shinjiru mono ga hitori mo horobinai de eien no inochi wo eru tame dearu. For God so loved the world, that he gave up his only begotten son, that whoever believes in him shall not perish, but have everlasting life.
Also, the other answer has only told you how to say literally 'John 3:16' in Japanese - and he got it slightly wrong: I am looking at a Japanese bible right now, and 'the gosple of John' is ヨハネによる福音書 (yohane ni yoru fukuinsho). They are right about how to say the verse though 三章十六節 (san shou juu roku setsu)
GOD loves JAPAN...
I hope this helps
Christian Music sung by Hannah, Toronto Japanese Adventist
When the Slugger learns he is about to die without Christ, he realizes that his money and fame are worthless. An exciting baseball story that delivers a powerful salvation message. See this tract in other languages
- NAPUEN BITVA 300V - PAMYATI - 300 - ÅRSMINNE A.V. Slaget VID NAPO - BITVA STORKYRO 300-letiya - Dobro pozhalovat' 8. - 10.08.2014 v Isokyuro na istoricheskuyu rekonstruktsiyu srazheniya pri Napue
DOBRO POZHALOVAT' V Isokyrö 8-08.10.2014 !
Napuen bitva protiv . 2014 posle 300 let . 19.02.1714 byli
Severnaya voyna , reshayushchim , posledniy raz poyavilsya na territorii Finlyandii pole boya ,
Napuen bitva Isokyrö Pokh'yanmaa .
Boy byl korotkim i krovavym , rossiyskiye voyska pod komandovaniyem knyazya Mikhaila Golitsyna
general-mayor Karl Gustav udaril Armfel't Karoliinijoukot . Aeroport ostanavlivalsya paru chasov
iz bor'by posle 4000 postradavshikh s razlichnym prostranstvennym i zhiteley blizlezhashchikh rayonov
Krest'yane, kotoryye byli zaverbovany v bor'be . Pokh'yanmaa chelovek byli ubity tysyachi ,
tserkvi i doma byli sozhzheny i sotni detey byli vzyaty v kachestve rabov v Rossiyu , nachal tak nazyvayemyy . Velikiy Gnev
period , kotoryy zavershilsya tol'ko v novom gorode , posle chego Finlyandiya vernulsya v Shvetsiyu pod
yeshche ok. 90 let .
Napuen srazheniye daleko idushchiye posledstviya dlya Shvetsii - Finlyandii i vsyu istoriyu v Severnoy Yevrope .
Finskaya lyubiteley istorii i dobrovol'tsy khotyat pochtit' pamyat' bitvy
organizatsii krupnogo 1700 ennallistamisnäytöksen Isokyrö v svyazi s rynkom .
Sobytiya ob"yedinyayet 1700 na zhizn' v «Zhizn' v Voyna i mir " -tapahtumaviikonlopuksi .
Napuen taistelusta on v. 2014 kulunut 300 vuotta. 19.2.1714 käytiin Suuren Pohjan sodan ratkaiseva, viimeinen Suomen alueella käyty kenttätaistelu, Napuen taistelu Isossakyrössä Pohjanmaalla. Taistelu oli lyhyt ja verinen, venäläiset joukot johtajanaan ruhtinas Mihail Golitsyn löivät kenraalimajuri Carl Gustav Armfeltin Karoliinijoukot. Kentälle jäi pari tuntia kestäneen taistelun jälkeen 4000 kaatunutta, mukana monia paikka- ja lähikuntalaisia talonpoikia, jotka oli värvätty mukaan taisteluun. Venäjän keisari Pietari Suuren antoi käskyn tuhota alue perinpohjaisesti; Pohjanmaan väestöä tapettiin tuhansittain, kirkkoja ja taloja poltettiin ja sadoittain lapsia vietiin orjiksi Venäjälle, alkoi ns. Isonvihan aika, joka päättyi Uudenkaupungin rauhaan, jonka jälkeen Suomi palasi Ruotsin alaisuuteen vielä n. 90 vuoden ajaksi. Napuen taistelulla oli kauaskantoiset seuraukset Ruotsi-Suomen ja koko pohjoisen Euroopan historiassa. 270 historiaharrastajaa ja n. 100 alueen vapaaehtoista ennallistavat Napuen taistelun ennennäkemättömässä ja ainutkertaisessa esityksessä. Historiaharrastajien telttaleiri 1700-luvun tapaan nousee Vanhan kirkon viereen, Kyrönjoen rannalle perjantaina 8.8.214. Leirissä eletään senaikaisen sotilasleirin arkea ja valmistaudutaan edessäolevaan taisteluun. Pukeutuminen, teltat, aseet, käyttöesineet, ruokailu jne on mahdollisimman tarkasti 1700-luvun elämän mukaisia. Joukkojen ja leirin komentajana toimii myös näytöksen käsikirjoituksen laatinut Göran Backman Oravaisista.
Taistelun ennallistaminen lauantaina 9.8.2014 klo 18.00. Näytös on Vanhan kirkon edessä Pappilanvainiolla ja siihen ei ole pääsymaksua. Katsojia kehotetaan varustautumaan kuulosuojaimilla tai -tulpilla. Näytös ei sovellu aivan pienille lapsille, eikä lemmikkieläimille.
Viikonlopun ohjelmassa lisäksi mm. käsityöläisten 1700-luvun markkinat, useita näyttelyitä, lasten Aikamatka, musiikkia…. lisää ohjelmasta nettisivuilla
suomalaisten jälkeläisiä asuu varmaankin venäjällä kun sinne vietiin orjiksi tuhansia.
Väestöä vangittiin laajasti orjatyöhön Venäjälle; erityisesti Pietarin rakennustöihin lähetettiin joidenkin lähteiden mukaan 10 000[16], uudempien lähteiden mukaan jopa yli 20 000 henkeä[17][15]. Venäläisupseeristo välitti vankinsa eteenpäin myymällä heidät orjiksi. Mittavimmat pakko-otot tehtiin Pohjanmaalla ja Itä-Suomessa.[17] Pelkästään Pohjanmaalta vietiin 4 600 henkeä, joista suurin osa oli lapsia[15]. Näiden lisäksi miehiä pakko-otettiin armeijaan noin 2 000. Orjatyöhön viedyistä pääsi palaamaan noin 2 000 henkeä, useimmat joidenkin vuosien, jotkut vasta vuosikymmenten kuluttua
http://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha tämä Etelä Suomalaisille ja nykyihmisille jotta älyävät helsingin väenluvun olleen n 1800 henkeä ja ruton tulleen samoihin aikoihin, jolloin väki n 1500 helsingissä. Napuen taistelun suomen kaatuneet olivat tuplasti helsingin väkimäärän.
Eteläpohjanmaan vaakuna on kärppä. Kärpän saalistustapoihin kuuluu niin kutsuttu lumoaminen. Kärppä hyppii ja pyörii niin paljon esimerkiksi jäniksen ympärillä, että saalis unohtaa väistää sitä.[23] Kärpät surmaavat saaliinsa puremalla niitä niskaan. Terävät hampaat lävistävät jopa kärppää itseään paljon suuremman eläimen kuten jäniksen lihaksikkaan niskan, mutta niiden kimppuun kärpät käyvät harvoin.[10] Kärpän pääravintoa ovat pikkujyrsijät.
Isonkyrön kunnanvaakuna on saanut aiheensa Isonkyrön vanhan pitäjän sinetistä, joka esittää puunrunkoa vasten pystyynnoussutta karhua. Aihe toistuu vaakunassa ilman olennaisia muutoksia.
”kultakilvessä pystyssä musta karhu, jonka varukset (kieli, hampaat, kynnet) ovat punaiset, pidellen kämmenissään vihreää kuusentyveä”.
Hämeenkyrön vaakuna
Hämeenkyrön vaakuna
Hämeenkyrön kunnanvaakuna on saanut aiheensa Hämeenkyrön alueen historiasta. Vaakunan juomasarvi, ”kyrönsarvi”, jollaisen pitäjällä kerrottiin olleen jo alkuajoistaan saakka, viittaa samalla myös kunnan menneisyyteen. Tähti ja liekkikoro – tai nykyisin sädekoro – symboloivat Pohjantähteä ja revontulia, ja viittaavat pohjankäyntiin.
Vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers, ja se vahvistettiin käyttöön 29. joulukuuta1954. Vaakunan selitys on ”kultakentässä puna-sinikatkoinen juomasarvi, jalka ja heloitus hopeaa, suu oikealle, sarven yläpuolella sininen, liekkikoroinen lakio, jossa kuusisakarainen tähti”.
TÄSSÄ SEURAAVASSA SITTEN UNI JUTTU! SEN JÄLKEEN TOSITARINA ERÄÄSTÄ VENÄJÄLLE KAAPATUSTA JOLLE, KUN HÄN PALASI RUOTSI OLI JÄRKYTTÄVÄN ANKARA ! NÄIN TODELLA YKSI VIIKON SISÄLLÄ YÖ ERINLAISTA UNTA, UNI OLI TÄLLAINEN TULEN ETEISEEN JA LÖYDÄN MIEHEN KÄDEN ISON KÄDEN KYYNÄRVARRESTA KÄSI OLI POIS IHMETTELEN MITEN SE ON IRTI? MISSÄ MIES ON ? SE OLI TUORE ENKÖ LÖYDÄ MIESTÄ EIKÖ TÄTÄ VOISI VIELÄ LÄÄKÄRI OMMELLA? MISSÄ MIES? VOI TARKOITTAA AIVAN MUUTA JÄNNÄ KUN SEURAAVASSA TARINASSA KÄSI ON JOSSAIN ROOLISSA LUE!
Paholaisen renki
NUORI KUSTAA LILLBÄCK hiihti epätoivoisesti uudenvuodenpäivänä 1715 kasakoita pakoon. Hän oli viisitoistavuotias, samanikäinen kuin nuori sankari J. L. Runebergin runossa Sotilaspoika. Samanikäinen kuin nuorimmat sotilaat sisällissodassa kaksisataa vuotta myöhemmin. Molemmilla puolin.
Kustaa oli Iin nimismiehen Kustaa Gabrielinpoika Lillbäckin poika. Pohjois-Pohjanmaata terrorisoivat kasakkajoukot olivat hyökänneet Lillbäckien taloon, Hiivalaan Iijoen rannalla. Kaksi veljeä oli vangittu, mutta Kustaa pääsi pakoon. Hän hiihti henkensä edestä viisikymmentä kilometriä Perämeren rantatasangon koivikoissa, kunnes epätoivoinen karkuruus katkesi, ja kasakat saivat Kustaan kiinni.
Kustaa oli syntynyt samana vuonna, jolloin puhkesi suuri Pohjan sota, 1700. Hänen kuolinvuosi oli sodan päätösvuosi 1721. Kustaa eli sodan ajan, ja hänessä ruumiillistui sodan käsittämättömyys ja julmuus.
Lukuisten aikalaistensa tavoin hänet vietiin vankeuteen Venäjälle. Viipurissa Lillbäck liitettiin ortodoksiseen kirkkoon uuden kasteen, tarkemmin mirhaöljyllä voitelun sakramentin, kautta. Lillbäck koulutettiin sotarengiksi. Hän saavutti aseman kasakkakorpraali Fjodor Fjodorovitšin lähes omana poikana. Kustaa Lillbäckistä tuliVasili.
Noin vuoden kuluttua vangiksi joutumisestaan Lillbäck palasi Pohjanmaalle, nyt Vasilina. Venäläiset pyrkivät muuttamaan sotaorjiensa identiteetin. Pakkokaste ortodoksiseen kirkkoon ja uuden nimen antaminen oli toimi, jolla pyrittiin katkaisemaan siteet vanhaan kotimaahan ja sen uskontoon. Ortodoksiksi kastetun ja nimeltään venäläistetyn piti olla tsaarille uskollinen.
Ruotsalaisella vastapuolella ihmiset kokivat olevansa Jumalan valitseman kuninkaan puolella uskonsodassa itse paholaista vastaan. Uskonnolla oli olemuksellinen merkitys 1700-luvun ihmisten elämässä. Kasteen ottaminen oli uskollisuudenvalaa merkittävämpi riitti. Suomalaisten uskollisuudenvaloja ei pidetty luotettavina, mutta kaste uuteen uskontoon ulottui ihmisen identiteettiin saakka.
Seuraukset olivat hirvittävät. Koko isoviha oli hirveä aika ja erityisesti Pohjanmaan vuodet 1714-1717 olivat kammottavaa terroria ja kansanmurhaa. Silti Lillbäckin hahmo erottuu ajan mustaa taustaa vielä synkempänä. Hän oli paholaisen renki.
Tsaari Pietari suuri sovelsi sodankäynneissään poltetun maan taktiikkaa. Koko Pohjanmaa piti tuhota kymmenen peninkulman syvyydeltä. Alueesta piti tehdä asumaton erämaa pitämään Ruotsin sotajoukot loitolla.
Lillbäckin aika julmuuksia suosivana ryssänrenkinä alkoi tammikuussa 1716 Perämeren pohjukan rantapitäjissä Torniosta ja Kemistä etelään. Maineensa kasakoitakin pahempana paholaisena hän ansaitsi Liminkaan kuuluneessa Oulunsalossa ja Tyrnävällä. Maineen syynä oli Lillbäckin itsenäinen asema ja häikäilemättömyys.
Oulunsalon piinaviikoilla ihmisiä ei vain surmattu, vaan heidät kidutettiin kuoliaiksi, heitä häväistiin ja kiusattiin. Talojen asukkaita, naisia ja lapsia surmattiin sekä palelluttamalla hankeen että paistamalla uunissa tai polttamalla palavilla saunavastoilla. Kiduttamisen perustoimia oli roikottaminen, jossa kädet sidottiin selän taakse, köysi heitettiin pirtin kurkihirren yli ja sitten ihminen hilattiin ilmaan ja kiikutettiin.
Kiduttaminen oli myös huvittelua ihmisten hädällä ja avuttomuudella. Kuolemanleikkiä. Saadessaan vallan toisen elämästä ihminen voi muuttua sadistiksi, joka astuu sellaisten rajojen yli, joita pikkusievässä virkamieselämässämme emme tiedä edes olevan olemassa.
Kiduttamalla Vasili ja kasakat hakivat tietoja raha- ja ruokakätköistä, mutta niiden paljastaminen ei suinkaan pelastanut kidutettuja. Päinvastoin, turhiksi käyneet talonpojat tapettiin heidän puhuttuaan puhuttavansa. Useimmissa tapauksissa kuolema oli armahtava lopullinen isku, joka lopetti järjettömän rääkkäyksen.
Vasilin eli Kustaa Lillbäckin lyhyt ja outo elämä kerrotaan historioitsija Kustaa H. J. Vilkunan kirjassa Paholaisen sota. Tarina on kiinnostanut minua, koska sukujuureni ovat samalla jokirannalla, muutama sata metriä Hiivalasta alajuoksuun merelle päin. Olenko mahdollisesti Kustaan sukulainen muutenkin kuin kuulumalla samaan syntiseen sukukuntaan? Kun katson paholaisen renkiä, näenkö siinä omat kasvoni?
Vilkuna antaa väkivallalle selityksen. Sotilaat kiduttivat, koska he halusivat kansan paljastavan kätkönsä. Vilja, raha ja arvoesineet olivat miehittäjien palkkaa ajan tavan mukaan. Lillbäck oli muita julmempi, koska hän oli muita ahneempi ja halusi koota omaisuutta myös itselleen.Ryöstämiseen ja verottamiseen kuului myös sukupuolinen väkivalta, jota Vilkuna käsittelee luvussaan ryssänmorsiamista. Naisten väkisinmakaaminen oli osa välitöntä sotasaalista ja voitonjuhlintaa. Tuskin murrosikään ehtineellä Kustaallakin oli jalkavaimo, oulunsalolainen Liisa Ervasti.
Onko ahneus onnistunut selitys järjettömälle julmuudelle? Ei ole. Ei jauhosäkin, kuparikattilan tai parin hopealusikan takia tarvitse paistaa ihmistä uunissa tai viillellä katosta roikkuvaa alastonta piikatyttöä ja polttaa palavalla olkilyhteellä tämän kaikki hiukset ja karvat ja ihon.
Kuinka paholainen toimi kotipitäjässään? Lillbäck tiesi iiläisten omaisuuksista, koska hän oli kulkenut isänsä, kruununnimismiehen, mukana veroarvioinneilla. Iin emäseurakunnan asukkaista Lillbäck kuitenkin kohtasi Vilkunan kirjassa vain kolme, joista yhden venäläiset tappoivat.
Seuraavana vuonna 1717 tapahtui jälleen yllättävä käänne. Vasili jättäytyi venäläisistä ja antautui Ruotsin armeijalle. Kenties kysymyksessä oli täydellinen virhearvio, mutta se kertoo jotain Vasilin äkkipikaisesta luonteesta ja keskenkasvuisuudesta. Vasilin asema oli perustunut mielivaltaiseen väkivaltaan ja tsaarin hävityskäskyyn. Kun se peruttiin, ja Pohjanmaallakin siirryttiin laamannien johtamaan kuvernementtihallintoon, putosi Vasilin asemalta pohja alta. Paha ei enää tarvinnut renkiään.
Lillbäck pakeni lokakuussa Vaasasta, johon hänen joukko-osastonsa oli sijoitettu siviilihallinnon vahvistukseksi. Hän varasti hevosen ja jonkin verran rahaa sekä hopealusikan. Iissä hän hakeutui papin luokse tarkoituksenaan saada vieraan kirkkokunnan kaste peruutetuksi. Muodollisen tutkinnan ja toimenpiteen sijasta pappi ja raivostunut henkiin jäänyt iiläisrahvas vaati Lillbäckin käräjille ja vastuuseen pahoista teoistaan.
Vuoden 1718 kesäkäräjillä Lillbäck joutui Ruotsin vallan alaisen oikeuden tuomittavaksi. Oulun ympäristön veriteoista henkiin jääneet todistivat häntä vastaan, eikä puolusteluja uskottu. Lillbäck yritti väittää toimineensa pakotettuna, mutta todistajat kertoivat muusta. Käräjien päätöksen jälkeen Lillbäck sai vanginkyydin Tukholmaan, jossa toimi pakolaisena Turun hovioikeus.
Lillbäck lähetti myös valituskirjeen edellään sinne. Ruotsissa oli tuhansittain suomalaisia pakolaisia ja paikan päällä saattoi kuulla pohjoispohjalaisia todistajia, vaikkakaan ei yhtään silminnäkijää. Niiltä osin asia palautettiin takaisin Pohjanmaalle, jossa syytetyn isä, nimismies Lillbäck velvoitettiin kulkemaan Limingan, Oulun ja Iin käräjillä kuulemassa todistajia poikaansa vastaan.
Kun käräjäpöytäkirjat toimitettiin Tukholmaan, oli Lillbäckillä tuskin mitään argumentteja puolustaakseen itseään. Oikeusprosessi olikin tästedes poliittinen mittelö, jossa puoltavia näkökohtia esittänyt varapresidentti Lejonmarck jäi oppositioon. Hänen mukaansa sodan olosuhteissa tapahtuneita rikoksia ei voinut ylipäänsä ratkaista siviilituomioistuimessa. Lopullinen tuomio alistettiin kuninkaalle tapauksen erikoisluonteisuuden takia.
Kuninkaan neuvosto ja majesteetti itse eivät ottaneet huomioon Lejonmarckin eriävää mielipidettä, vaan päinvastoin kovensivat tuomiota. Ennen teloitusta häneltä leikattaisiin oikea käsi, jolla rikokset oli tehty. Huhtikuussa 1721 Kustaa Lillbäck tuomittiin ja teloitettiin. Häneltä ensin katkaistiin oikea käsi, sitten kaula. Lopuksi hänen ruumiinsa teilattiin. Se paloiteltiin ja jätettiin tukholmalaisyleisön nähtäväksi. Oikea käsi naulattiin pylvääseen ja laitettiin julkisesti näytteille.
Kustaa Lillbäckiä ei voi ymmärtää vain aikakauden sotapolitiikan tyypillisenä tapauksena. Hän ei ollut vain kasakkakorpraalin tai tsaari Pietarin renki. Hän ei ollut ryssänrenki tai sotarenki, vaan paholaisen renki.
Istun Oulussa kylpylän saunanlauteilla. Metrin päässä istuu venäläinen mies, jolla on tatuointeja. Ehkä ne kertovat jostain sotareissusta Tshetsheniassa. Välissämme istuu Vasilin haamu. Vasili eli Kustaa on päässyt helvetistä uudenvuoden lomalle. Hän kertoo, että jokainen on jonkun renki. Jumalan tai saatanan.
Ihminen ei ole mikään hienohipiäinen humanisti, joka tekee vapaita valintoja tekojensa ja näkemystensä suhteen. Hän on ratsu, jolla ratsastaa Jumala tai saatana, Kristus tai perkele.
***
Iijoen historiallinen kuva: Väinö Halttu, Kirjastovirma. Muut kuvat blogistin. Hiivalan rippikirja v. 1714, Kustaa seitsemäs ylhäältä.
Kustaa H. J. Vilkuna, Paholaisen sota, Teos 2006. Pauli Kaisto, Iistä ollaan: suuresta Iistä lähettiin ; Mårth Korvolan jälkeläisiä 1500-luvulta alkaen, 1998.
MITÄ OLISI TÄRKEÄÄ VÄLITTÄÄ ESIMERKIKSI NIIILLE JOILLA ON RINNASSA OUTO KAIPUU TAI TUNNE JUURISTANSA, MONESTI VOI YKSILÖIHMINEN JOUTUA MITÄ IHMEELLISIMPIIN SELVIYTYMIS TAISTELUUN OLEMASSAOLOSTAAN, AJATTELEN NIITÄ IHMISIÄ JOTKA OVAT VIETY SUOMESTA NAAPURIMAAHAN VENÄJÄLLE, MITEN TÄRKEÄÄ ON OMISTAA, JUMALAN SIUNAAVA ASENNE ! USKON TODELLAKIN, ETTÄ IHMISTEN RAJAT, MENEE RAJOJEN YLI MONESSA MAASSA MITÄ TARKOITAN? SITÄ ,ETTÄ IHMISET TEKEE RAJOJA MUTTA JUMALAN TUNTEE ESI-ISÄT MITEN YKSILÖIHMISEN POLKU ON KULKENUT LAITAN JOITAKIN NIMIÄ TODISTEEKSI JOSPA JOKU VAIKKA VENÄJÄLLÄ TIETÄSI ESI-ISÄNSÄ TAI ÄITINSÄ NIMEN JOS EI ! SIUNAAN SILTI ! JOKU TULI TAKAISIN MONET EI, MITEN ESIM TYTTÖ TULEE JOSTAIN KESKIVENÄJÄLTÄ HÄN ON ALKANUT ELÄÄ , ELÄMÄÄNSÄ SIELLÄ !SUOMESSA TAAS ASUU JOITAKIN VENÄJÄLTÄ TULLEITA VASTAAVASTI HISTORIAMME AIKANA .JOLLAIN ON VENÄLÄINEN ISÄ VAIKKEI TIEDÄ JNE. VÄHÄKYRÖ PAIKKA JOSTA VIETY POIS VENÄJÄLLE SUKUNIMI ETUNIMI VIETY POIS VENÄJÄLLE ISOMULLO( TONTTI) MARIA ISOMULLO(TONTTI) JAKOB VANHAKARTANO MARIA VÄHÄROFVAR JAKOB ISOROFVAR MARIA TRÅNDILA JAKOB SORVARI THOMAS AKKOLA BRITA RINTA JAKOB RINTA JOHAN POSTILA ANDERS POSTILA BRITA ELLILA ICAAC LATVALA JAKOB KARRA ERIC ISOHOLTTI WILLIAM LIUKO JOHAN VAALI MATS ESKILA CARIN (ÄITi) ESKILA tytär ESKILA poika PIITTARI BRITA RAUTIO MARIA JUSSILA MATS MARTONEN THOMAS PUKKI MICHEL PUKKI HINDRIC KARHU LARS ISOKREKILÄ MARIA LOUKKO HINDRIC LOUKKO ANDERS SPÄTTÄLÄ(SOINI) MÅRTEN SALLI SIMON SALLI MICHAEL ) HEIRI(OLLILA) SIMON HEIRI (OLLILA) MATSS KAMINEN BRITA PISPA POIKA ( EI NIMEÄ) PÄRKKÄ MÅRTEN KEMPUS ANDERS MAIRO HENRIC HALDEINEN ( Kallio) SIMON HALDEINEN (KALLIO) GÖRAN JAAKKOLA MATS JAAKKOLA CRISTOPHER KRUUTARI ITHOMAS KRUUTARI LISA FINNILÄ ANDERS TAKKULA SIMON HARRI SIMON HARRI JOHAN YRJÄLÄ WENDELA MÄNTTÄ JAKOB
http://www.xn--vhnkyrnseurakunta-qqbb87a.fi/historia/sankarivainajat/napue TÄYDELLISEMPI LUETTELO MUTTA NÄMÄ OVAT PELKKIÄ VIETYJÄ' VENÄJÄLLE HAVAHTUU JOTENKIN YMMÄRTÄMÄÄN NE IHMISET VIETIIN TALOIHIN PALVELIJOIKSI, RENGEIKSI MYYTIIN JONNEKKIN ORJIKSI EHKÄ JOKU PÄÄSI ELÄMÄN ALKUUN.ITSEKIN LUETTELO KATSOESSA TAJUAA JOTKIN SAMAA SUKUA JONKUN OSALLA. MINULLA ON OMAKIN SUKULUETTELO JONKA IHMISET OLEN VIHREÄLLÄ LAITTANUN SUKUTAULUUN TOINEN KATTAVAMPI ON TUO VAASAN MAAKUNTA-ARKISTON LUETTELO.
JUMALAN IHMISET OVAT YHTÄ IDÄSSÄ JA LÄNNESSÄ! SIKSI TÄHÄN PIETARIN JA ANDREAKSEN KALASTUSLAULU KUN JEESUS TULI, SEURAA MINUA !